Hipsterit kaupunkikulttuuria luomassa

Juuri kun maailman kulutuskulttuuri oli toipunut juppi-ilmiön katoamisesta, paikan trendien suunnannäyttäjänä veivät hipsterit. Ensimmäisiä mainintoja sanasta löytyy 1990-luvulta Amerikasta. Suomessa sanaa alettiin viljellä vasta 2000-luvun alkupuolen jälkeen. Laajemmin termi yleistyi Suomessa vasta 2010-luvulla.

Hipsteriyden taustalla saattaa olla “keskiluokan tuhoksi” kutsuttu ilmiö. Siinä missä suuret ikäluokat olivat määrittäneet parin vuosikymmenen ajan Suomessa ja maailmalla kulutustapoja ja työkulttuuria, keskiluokan asema alkoi rapistua kaikissa länsimaissa 1990-luvun lopulta alkaen. Isoja tehtaita siirrettiin länsimaista Aasiaan, etenkin Kiinaan, ja Intiaan. Globalisaatio vei työpaikkoja ja hidasti entisenlaista uranousua työpaikoilla. Ihanne omakotitalosta ja farmariautosta alkoi olla yhä epärealistisempi monen nuoren mielestä; vakituisia työpaikkoja hyvällä palkalla ei kerta kaikkiaan ollut samalla lailla tarjolla kuin oli ollut vanhempien nuoruudessa.

Samaan aikaan maailmalla alkoivat yleistyä ekologiset ihanteet. Ilmastonmuutoksen riskeistä tultiin tietoisiksi. Alettiin puhua hiilijalanjäljestä. Kierrättäminen tuli muodikkaaksi, samoin polkupyörällä liikkuminen verrattuna oman auton hankkimiseen. Entistä useampi opiskeli Suomessakin taideaineita, johtuen osittain 1990-luvun jälkeisistä koulutuspoliittisista päätöksistä, jossa esim. ammattikorkeakouluihin luotiin erilaisia taidealojen ja taidekoulutuksen oppiaineita, medianomi-linjoista puhumattakaan. Elokuvanäyttelemislinjoja ja rokkikouluja löytyi melkein joka pitäjästä.

Kun hipsteri-kulttuuri saapui elokuvien ja televisiosarjojen myötä Suomeen 2000-luvun alkupuolella, sille oli selvä tyhjiö. Hipsteriyttä kuvastaa se, että trendikkäät asiat ovat niitä, joista massat eivät pidä. Toisin sanoen, hipsteri etsii niitä musiikkityylejä, bändejä, elokuvia ja kirjoja, jotka eivät ole kaupallisia menestyksiä. Hän kuuntelee vinyylilevyjä, harrastaa kirppareilla kiertelyä ja oman uniikin pukeutumis- ja sisustustyylin etsimistä. Hänen sukupuolinen suuntauksensa saattaa olla mitä vain liberaalia. Hän on monikulttuurisuuden puolustaja, rakastaa reppumatkailua Aasiassa, kuluttaa lähinnä luomua, on melko varmasti vegaani, osaa arvostaa erikoiskahveja eikä koskaan kuluta muuta kuin reilun kaupan tuotteita.

Hipsterit viihtyvät tietyissä baareissa ja kahviloissa; valinnat tehdään osin kaupunginosan perusteella, osin paikan hengen ja siellä käyvien ihmisten perusteella. Helsingissä hipsteriys lähti Punavuoren klubeilta, päätyi sieltä Kallioon, mutta löytyy nyt 2020-lukua lähestyessä ennemmin Vallilan suunnalta. Elokuvateattereista hipstereitä miellyttävät uudet pienet korttelikinot. Monet nykyiset kaupunkikulttuuri-ilmiöt kuten Ravintolapäivä on alkujaan hipsterien luoma. Voidaankin sanoa, että hipsterit ovat luoneet uuden kaupunkikulttuuriin Suomen suurimpiin kaupunkeihin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *