Juppikulttuuri – onko se palaamassa?

Moni muistaa juppikulttuurin 1980-luvulta: menevät, nuoret kaupunkilaiset, joilla oli tyylikkäät vaatteet ja uusinta elektroniikkaa. Harrastuksina olivat usein golf, laskettelu tai purjehdus. Moni myös matkusti aktiivisesti. Kun kännykät tulivat, niitä käyttivät ensimmäisenä jupit. Jupeilla oli upeimmat autot. Osakekauppaakin käytiin aktiivisesti. Asunto löytyi kaupungista ja maaseutua halveksittiin.

Kun 1990-luvun lama tuli, juppijuhlat olivat ohitse. Omaisuus saattoi mennä osakekeinotteluissa, työpaikat katosivat. Koko elämäntapa näyttäytyi lama-Suomessa uudessa valossa. Mitä juppi -nimityksen taustalta löytyykään? Miten nykyiset hipsterit eroavat jupeista?

Juppielämä vaati rahaa, se on selvä. Kuka löysi sen mistäkin. Joku rikastui osakekaupoilla, joku onnistui saamaan nousukauden aikana huipputyöpaikan. Luksuselämän rahoittamiseksi jotkut saattoivat tehdä matkoja Las Vegasiin ja tienata siellä mukavasti kasinoiden rahapeleillä. Yksikätisillä rosvoillakin riitti silloin vetäjiä. Nykyäänhän ei tarvitse edes mennä fyysisesti kasinolle, nettikasinoilla Klikkaa tästä pystyy pelaamaan ihan kotoa käsinkin. 1980-luvulla rahan tekeminen vaati selvästi enemmän satsauksia kuin nykyään!

Varsinaisesti juppikulttuuri syntyi Yhdysvalloissa. Ensimmäisen kerran sana “juppi” esiintyi toukokuussa 1980 chicagolaisessa sanomalehdessä, jossa kirjoitettiin nuorista, urbaaneista ammattilaisista, jotka ostivat asuntoja entisiltä työväenluokkaisilta seuduilta. Seudut muuttuivat uusien asukkaiden myötä ja menettivät alkuperäisen henkensä, kun niissä avattiin trendikkäitä ruoka- ja viihdepaikkoja.

Kun Ronald Reagan oli valittu presidentiksi vuonna 1981, nousukausi alkoi Yhdysvalloissa täysin voimin. Thatcherin ja Reaganin uusliberalistinen talouspolitiikka mahdollisti nopean rikastumisen joissain ihmisryhmissä. Juppikulttuuri alkoi levitä niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa. Erilaiset hyödykkeet nousivat juppi-ihmisten suosioon. Pitsat maistuivat ravintolassa ja pastakoneella valmistetut pastat kotona. Kuntosalit yleistyivät, Rolex-kellot ranteissa ja korvalappustereot kaupungin kaduilla lenkkeillessä.

Materialistiset jupit eivät välittäneet kierrättämisestä, luonnonmukaisuudesta, kohtuullisista elämäntavoista tai muusta sellaisesta. Wall Street -elokuvan Gordon Gekkon hahmo kuvaa hyvin ahnetta juppi-ihmistä. Arvokkaat viinit ja shamppanja maistuivat jupeille, samoin kokaiini.

Vähitellen juppi-ilmiö laantui ja trendikkyys alkoi muuttua maanläheisemmäksi. Luomu-tuotteet ja ekologiset valinnat tulivat arvomaailmaan keskiöön monessa maassa. Pyöräily liikkumismuotona yleistyi. Tavaraa ei enää arvostettu entiseen malliin. Nykyihmisten materialismi on keskittynyt pitkän aikaa enää älypuhelimien laatuun. Internet on vienyt monelta tarvetta hankkia tyydytystä hedonistisesta tavaroiden ostelusta.

Juppikulttuurin ilmiöt näkyvät kuitenkin joissain asioissa edelleen. Merkkivaatteet ja -laukut ovat olleet suosiossa niin naisilla kuin miehillä. Tekniikassa on edelleen erilaisia suosikkituotteita, joita ilman ei voi olla. Erikoiskahvit ja gourmet -ravintolat ovat tulleet luultavasti jäädäkseen. Juppius ei kadonnut kokonaan, vaan näyttäytyy vain eri asioissa kuin ennen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *